Vallitsevasta oikeakätisyydestä poikkeavalle vasenkätisyydelle on keksitty lukemattomia syitä. Suomalaisessa kansanperinteessä esiintyy mm. seuraavia selityksiä: "Lapsesta tulee vasenkätinen, jos paritellessa mies nousee vasemmalta puolelta naisen päälle" tai "Kun äiti rupeaa imettämään lasta, niin ei pidä ensin antaa vasenta rintaa. Siitä lapsi tulee vasenkätiseksi."

Periaatteessa oikean ja vasemman puolen raajat ovat toimintaedellytyksiltään samanlaiset, vaikka ne ovatkin toistensa "peilikuvia". Osa ihmisistä on molempikätisiä, mutta käytännössä toinen käsi kehittyy yleensä toista paremmaksi. Suurimmalla osalla oikean käden kehittäminen sujuu helpommin ja heistä tulee siten oikeakätisiä. Vasenkätisyys näyttää olevan ainakin osittain perinnöllisesti määräytyvää, sillä vasenkätisten sukulaisissa on vasenkätisiä noin kaksi kertaa niin paljon kuin oikeakätisten sukulaisissa.

Oikeakätisten osuus väestössä vaihtelee yleensä 90—95 %:n välillä. Vasenkätisiä on vastaavasti 5—10 %, joissakin väestöryhmissä jonkin verran enemmänkin. Pojista on tilastojen mukaan vasenkätisiä suurempi osa kuin tytöistä. Celebes -saarilla kerrottiin asukkaiden enemmistön aikoinaan olleen vasenkätisiä. Esihistoriallisten kiviesineiden perusteella on päätelty, että niistä noin 25 % on tehty vasemmalla kädellä työstäen.

Oikea käsi on useimmissa kielissä nimetty hyväksi tai paremmaksi kädeksi ja vasen vastaavasti huonoksi tai huonommaksi kädeksi. Niistä ovat kehittyneet monet suuntaa, paikkaa ja laatua osoittavat ilmaisut. Oikea tarkoittaa myös taitavaa, hyvää, kaunista, suoraa, onnellista ja rehellistä, vasen taas kömpelöä, huonoa, kieroa, onnetonta ja epärehellistä. Ja vaikka vasenta puolta tai suuntaa tarkoittavalle ilmaisulle olisi myöhemmin kehittynyt uudempi synonyymi, on vanhemman sanan johdannainen usein jäänyt tarkoittamaan vasenkätisyyttä.

Sanontatapa "ottaa lusikka kauniiseen käteen" tarkoittaa siis lusikan ottamista oikeaan käteen. Sanonta lähtee siitä, että vasenkätisen oli vastaan hangoittelematta otettava syödessä lusikka oikeaan käteensä, ja yleisemmin, että oli elettävä kiltisti ja annettuja neuvoja seuraten.

Yleisen oppivelvollisuuden toteutuminen 1800-luvun loppupuolelta alkaen toi vasenkätisyyden kiusalliseksi ongelmaksi, sillä kouluissa vasemmalla kädellä kirjoittaminen juoksevaa ja hitaasti kuivuvaa mustetta käyttäen aiheutti tietenkin sotkuisuutta vihkoihin. Sitä paitsi kysymyksessä oli selvä ja osittain muitakin hankaluuksia aiheuttava poikkeavuus enemmistöön nähden.

Niinpä kouluissa on useaan otteeseen vaadittu vasenkätisten kasvattamista oikeakätisiksi. Käytännön ohella tätä on perusteltu sillä, että näin voitaisiin edistää lasten henkisten kykyjen kehittymistä. Suoritetuissa kokeissa ei tästä ole kuitenkaan saatu mitään näyttöä. Vähitellen vasenkätisten on annettu rauhassa toimia heille luontaisella tavalla.

Vaikka vasenkätisyyttä onkin pidetty poikkeuksena, niin molempikätisyyttä on sentään pidetty hyvänä ja jopa tavoiteltavana ominaisuutena. Raamatussa todetaan (1 Aik. 12:2) Daavidin sotajoukkoihin Hebronissa kuuluvista miehistä: "Aseina heillä oli jouset, ja he osasivat sekä oikealla että vasemmalla kädellään lingota kiviä ja ampua jousella." Antiikin Kreikassa Platon (429—347 eKr) vaati, että nuorison tuli harjoittaa molempien käsien käyttöä. Platonin mielestä ihmisen tuli olla amfideksios tai perideksios, molempia käsiään yhtä taitavasti käyttäviä.

Oikean ja vasemman käden välillä vallinnut ero on heijastunut muutenkin oikeaan ja vasempaan liittyneisiin arvostuksiin. Artemidoros Daldislaisen (noin 135—noin 190) unikirjassa vasen käsi viittasi unessa nähtynä vaimoon, äitiin, ystävättäreen, tyttäreen ja sisareen, siis naispuolisiin henkilöihin. Oikea käsi puolestaan viittasi vastaaviin miespuolisiin henkilöihin.

Raamatussa sanottiin (Saarn. 10:2) vanhan käännöksen mukaan: "Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle". Astrologiassa, tuossa mainiossa tähtitaidossa, ruumiin oikeaa puoliskoa hallitsi aurinko ja vasenta kuu.

Oikeakätisyyden vallitsevuudesta on ollut seurauksena eräitä tapoja tai sääntöjä, jotka elävät sitkeästi. Lapsen tuudittaminen tapahtuu yleensä vasemmalla käsivarrella, myös vasenkätisillä. Siihen saattaa olla syynä naisten toimintaympäristön muotoutuminen oikeakätisten huomattavan enemmistön vuoksi sellaiseksi, että oikean käden jääminen vapaaksi on käytännön kannalta tarkoituksenmukaisempaa.

Miehellä miekkaa kannetaan vasemmalla sivulla, sillä se oli silloin helpompi vetää tupesta oikealla kädellä. Raamatussa mainitaan (Tuom. 3:15) eräs poikkeus: "Herra lähetti heille [---] Ehudin, joka oli vasenkätinen. [---] hän takoi itselleen lyhyen, kaksiteräisen miekan ja ripusti sen piiloon viittansa alle oikealle sivulleen." Vasemmalla kupeella heiluvan miekan vuoksi naisen kuului kulkea miehen oikealla puolella. Miehellä on napitetuissa vaatteissa vasen lieve päällä. Ehkäpä oikeakätisen oli silloin parempi vetää tikari esiin povestaan. Mutta miksi naisella on napituksessa oikea lieve päällä? Viime mainittuun kysymykseen ei ole löytynyt pätevää selitystä.

Lääketieteessä ihmistä tutkittaessa ja tutkimustuloksia kirjattaessa on tietenkin oikea ja vasen erotettava toisistaan. Valitettavasti puolet joskus menevät sekaisin, toisinaan jopa kohtalokkain seurauksin. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että kasvokkain ollessa tutkittavan vasen on tutkijan oikealla puolella ja päinvastoin. Myös röntgenkuvissa on puolet toisinaan merkitty vahingossa väärin.

Lääketieteen latinaan perustuvassa terminologiassa käytetään yleensä latinasta otettuja sanoja dexter (oikea) ja sinister (vasen). Vasenta merkitsevästä sanasta laevus (kreik. laios) johdettua etuliitettä levo käytetään kuitenkin eräissä sanoissa merkitsemään vasenvoittoisuutta.

Saksalainen kirurgi August Bier (1861—1949) tunsi erään molempikätisen virkaveljen, joka kehaisi olevansa "ambidexter". Nähtyään tämän leikkaavan Bier tuumasi, että "ambisinister" olisi ollut osuvampi.

Arno Forsius

Kirjallisuutta:

Müller, R.: Hygiene. Luft, Boden, Wasser, Nahrung, Kleidung, Körperpflege, Wohnung, Gewerbe, Eugenik. Vierte, verbesserte Auflage. Urba & Schwarzenberg, Berlin—München. Nördlingen 1949

Raamattu

Yleiset hakuteokset

Useat etymologiset sanakirjat